Vihdoin kunnollista työskentelyä

Pitkästä aikaa pääsi kunnolla tosiaan työskentelemään kentällä. Kentälle nimittäin tuotiin toissapäivänä hiekkaa. Koko kenttää ei kumminkaan hiekan peittoon saatu, mutta tehtiin koko kentälle ulottuva kahdeksikko. Siinä pystyy hyvin nyt työstään laukkaa ja vaikka vastalaukkaakin.

Eilen Taru tuli hakemaan mua kotoa n. 3 aikaan, minun oli tarkoitus lähteä hänen mukaan korpilahdelle, kun hänellä on estevalmennus. Ehdin ennen sitä ratsastamaan juuri sopivasti. Hain Vonksun pian tarhasta ja laitoin rivakasti kuntoon. Ulkona tuuli sen verran, että ajattelin laittaa ratsastusloimen päälle.

Alkuverkassa ratsastin Vonksun rennoksi ja reippaaksi. Yritin saada pidettyä muodon aika korkealla mutta pitkänä. Vonksu on ollut huomattavasti parempi kun työstän tuolla tekniikalla sitä. Se pysyy kädelle paljon kuuliaisempana tuossa muodossa ja on muutenkin rennompi. välillä Vonksu pyrki liian syvälle, varsinkin laukassa, mutta harvemmin kun ennen.

Seuraavaksi aloin ratsastamaan harjoitusravia. Vonksun ravi on muuttunut todella paljon. Minun on todella hankala nykyään istua sinne, mutta johtuu varmaan siitä, että se käyttää paremmin takajalkojaan.

Ravien jälkeen tein vähän aikaa käynnissä, tehtäviä jossa saan hevosen paremmin taipumaan, kuten pieniä voltteja ja avotaivutusta ja välillä sulkutaivutusta. Vonksu taipui yllättävän hyvin, verrattuna taas siihen millainen se nyt lähiaikoina on ollut. Avo- ja sulkutaivutuksessa Vonksu liikkui ihan hyvin eteenpääin, sillä nyt olen ratsastanut jonkun aikaa niitä hyvin hiljaisessa ravisssa, että saisin taivutuksen paremmin läpi, ja saa hevosen pysymään rennompana ettei aleta kiirehtimään eteenpäin ja eteenpäin.

Sen jälkeen aloin laukkailemaan. Vonksulla oli todella paljon energiaa, ja olisi hyvä jos hevonen käyttäisi energiansa kunnon työskentelyyn, eikä kaahottamiseen. No aluksi aina laukannoston jälkeen Vonksu malttoi hyvin laukata ja työskennellä mutta aina kirooksen pari jälkeen se ei enää sitten jaksanut ja alkoi aina kiihyttämään vauhtia ja laukkaamaan hieman nelitahtisesti. Mutta olin ihan tyytyväinen laukkoihin siitä huolimatta.

Olen itse alkanut nojaamaan eteenpäin. Nyt olemme alkanut korjaamaan sitä enemmän, ja teemme aina niin että minun pitää laukassa nojata niin paljon taakse kun pystyn. Ei tietenkään niin että hevonen ei ole tuntumalla. Mutta että huomaan sen että millon nojaan eteen ja millon taakse. Siitä sitten jossain vaiheessa alan luultavasti löytämään sen oikean istunnan.

Kuten alussa varmaan sanoin, että Vonksu pyrkii laukassa välillä liian syvälle niin yhdessä kuvassa näkyykin, että se menee etupainosena ja kuolaimen takana. Mutta yritän parhaani mukaan korjata sitä aina kun tunnen sen olevan liian syvällä.

(tässä juuri tuo, miten se pyrkii kuolaimen taakse ja etupainoiseksi)